Terveys
Boerboel on suuri ja voimakas koira, jonka terveyteen ja toimintakykyyn tulee kiinnittää huomiota sekä kasvatuksessa että koko koiran elämän ajan.
Rodussa esiintyy perinnöllisiä ja perinnölliseksi epäiltyjä sairauksia sekä rakenneongelmia. Kaikkia terveysongelmia ei voida sulkea pois terveystutkimuksilla tai geenitesteillä, mutta mahdollisimman kattavat tutkimukset antavat kasvattajalle enemmän tietoa jalostusvalintojen tueksi.
Suomen Boerboelit ry kannustaa tutkimaan jalostukseen käytettävät koirat mahdollisimman kattavasti sekä julkaisemaan myös epätäydelliset terveystulokset avoimesti.
Luusto ja nivelet
Lonkkanivelen dysplasia (HD) on lonkkanivelen kehityshäiriö, jonka vaikeusaste vaihtelee lievistä muutoksista vaikeaan nivelrikkoon. Boerboelilla lonkat ovat yksi tärkeimmistä ennen jalostuskäyttöä tutkittavista kohteista.
Kyynärnivelen dysplasia (ED) käsittää useita kyynärnivelen kehityshäiriöitä. Muutokset voivat aiheuttaa kipua, ontumista ja nivelrikkoa, mutta koira voi olla pitkään myös täysin oireeton.
Lonkkien ja kyynärien lisäksi boerboelilta voidaan tutkia selkäranka, polvet ja olkanivelet. Luustoterveyttä kannattaa tarkastella kokonaisuutena eikä ainoastaan yhden tutkimustuloksen perusteella.
Wobblerin oireyhtymä
Boerboelilla esiintyy Wobblerin oireyhtymää eli kaularangan spondylomyelopatiaa (cervical spondylomyelopathy, CSM). Myös SABBS mainitsee Wobblerin jalostuskoirilla huomioitavana perinnöllisenä sairautena.
Wobblerissa kaularangan rakenteelliset muutokset aiheuttavat selkäytimen ja/tai hermojuurten puristumista. Oireisiin voivat kuulua erityisesti takapään horjuvuus ja heikkous, epävakaa liikkuminen, tassujen laahaaminen sekä sairauden edetessä vakavammat neurologiset oireet.
Wobbleria ei voida sulkea pois tavallisilla jalostuskoirille tehtävillä selkäröntgenkuvilla. Sairauden diagnosointi perustuu neurologiseen tutkimukseen ja tarkempaan kuvantamiseen, yleensä magneetti- tai tietokonetomografiaan.
Sairauden tausta on monitekijäinen eikä sen periytymistä tunneta boerboelilla yksinkertaisena periytymismallina. Sairastunutta koiraa ei tule käyttää jalostukseen, ja myös lähisuvussa esiintyvät tapaukset kannattaa huomioida jalostusvalinnoissa.
Silmät ja silmäluomet
Boerboelilla esiintyy entropionia, jossa silmäluomi kiertyy sisäänpäin, sekä ektropionia, jossa silmäluomi kiertyy ulospäin. Myös ylimääräisiä silmäripsiä eli distichiasista esiintyy rodussa. SABBS sisällyttää nämä jalostuskoirilla huomioitaviin silmäluomiongelmiin.
Silmäluomien rakenteeseen kannattaa kiinnittää huomiota myös silloin, kun koira ei vielä oireile. Voimakkaat muutokset voivat aiheuttaa jatkuvaa ärsytystä, tulehduksia ja sarveiskalvon vaurioita sekä vaatia kirurgista hoitoa.
Sydän
Sydämen tutkiminen on suositeltavaa erityisesti jalostukseen käytettävillä koirilla. Perustutkimuksena voidaan tehdä eläinlääkärin suorittama sydämen kuuntelu ja tarvittaessa tutkimusta voidaan täydentää sydämen ultraäänitutkimuksella.
Kaikki sydänsairaudet eivät aiheuta nuorella koiralla näkyviä oireita, minkä vuoksi myös oireettomien jalostuskoirien tutkiminen on hyödyllistä.
Vaginaalihyperplasia
Vaginaalihyperplasia (VH) tarkoittaa emättimen limakalvon voimakasta turpoamista ja esiin työntymistä erityisesti juoksun aikana. Muutoksen vaikeusaste vaihtelee.
VH huomioidaan myös kansainvälisissä boerboelien terveysvaatimuksissa. Esimerkiksi SABBS:n Stud Registeriin hyväksyttävältä nartulta vaaditaan eläinlääkärin tutkimus, ja hyväksyttäviä ovat VH-asteet 0–1.
Mahalaukun laajentuma ja kiertymä
Mahalaukun laajentuma ja kiertymä (GDV, gastric dilatation-volvulus) on hengenvaarallinen päivystystilanne. Mahalaukku laajenee kaasusta tai nesteestä ja voi kiertyä akselinsa ympäri. Kiertyminen häiritsee verenkiertoa ja voi johtaa nopeasti sokkiin ja koiran kuolemaan.
Tyypillisiä oireita ovat levottomuus, vatsan turpoaminen, runsas kuolaaminen, tuloksettomat oksennusyritykset, heikkous ja nopeasti heikkenevä yleisvointi. Oireita epäiltäessä koira tarvitsee välittömästi eläinlääkärin hoitoa.
GDV:n syntyyn vaikuttavat useat tekijät. Tunnettuja riskitekijöitä ovat muun muassa suuri koko, rintakehän rakenne, ikä sekä lähisuvussa esiintynyt mahalaukunkiertymä. Perinnöllisellä alttiudella arvioidaan olevan merkitystä, minkä vuoksi myös suvussa esiintyneet tapaukset on hyvä huomioida jalostuksessa.
Perinnölliset sairaudet ja DNA-testit
Boerboelille on saatavilla geenitestejä useisiin sairauksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi hyperurikosuria (HUU), multifokaalinen retinopatia (CMR1) ja degeneratiivinen myelopatia (DM). Testivalikoima kehittyy jatkuvasti, eikä jokaisen kaupallisesti tarjottavan geenitestin merkitys ole boerboelille yhtä hyvin tunnettu. AKC:n nykyisissä boerboelille tunnistamissa DNA-testeissä ovat esimerkiksi HUU ja CMR1.
Resessiivisen sairauden kantaja on yleensä itse terve. Kantajuus ei automaattisesti tarkoita, että koira pitäisi poistaa jalostuksesta, jos sairauden periytyminen tunnetaan ja parituksessa käytetään kyseisen geenimuunnoksen suhteen tervettä koiraa.
DNA-testit ovat yksi jalostuksen työkalu. Ne eivät korvaa koiran terveystutkimuksia eivätkä tietoa koiran luonteesta, rakenteesta, lähisuvusta ja jälkeläisistä.
Epilepsia
Boerboelilla esiintyy perinnöllistä epilepsiaa. Oireet eivät aina ole tavallisia kouristuskohtauksia, vaan sairauteen voi liittyä esimerkiksi äkillistä pelkoa, poikkeavaa käyttäytymistä ja muita neurologisia oireita.
Sen yleisyydestä rodussa on vaikea sanoa mitään varmaa, sillä vain pieni osa boerboeleista on tutkittu. Tutkimattomasta koirasta ei tiedetä, onko se terve vai kantaja. Myöskään yhden pentueen jäsenen terve tulos ei tarkoita, että koko pentue olisi terve, vaan sisarusten tulokset voivat olla erilaisia.
Epilepsiaa ja sen kantajuutta on todettu eri suvuissa ja eri maissa, joten kyse ei ole vain yksittäisestä linjasta tai kennelistä. Mitä enemmän koiria tutkitaan ja tuloksia julkaistaan, sitä parempi kuva sairauden esiintymisestä rodussa saadaan.
Terveystutkimukset ennen jalostuskäyttöä
Suomen Boerboelit ry suosittelee tutkimaan jalostukseen käytettävät koirat mahdollisimman kattavasti.
Vähintään lonkat ja kyynärät tulisi kuvata ennen jalostuskäyttöä. Näiden lisäksi suosittelemme mahdollisuuksien mukaan selän, polvien ja olkanivelten tutkimista, silmien ja silmäluomien tarkastamista, sydämen tutkimista, narttujen vaginaalihyperplasian arviointia sekä rodulle olennaisia DNA-testejä.
Tutkimustuloksia tärkeämpää ei kuitenkaan ole täydellisen koiran etsiminen. Täydellistä koiraa ei ole.
Rodun terveyden kannalta tarvitaan tietoa myös sisaruksista, vanhemmista, jälkeläisistä, sairauksista, hoitoa vaatineista ongelmista ja kuolinsyistä. Yksittäinen hyvä terveystulos ei kerro koko suvun terveydestä, eikä huono tulos tee kerätystä tiedosta vähemmän arvokasta.
Myös huono tulos on rodulle arvokasta tietoa, kun se tuodaan avoimesti esille.
