Luonne

Boerboel on maatilojen vahtikoira, jolla on vahva vartioimis‐ ja puolustusvietti. Boerboel tarvitsee kokeneen omistajan eikä sitä tule ottaa hetken mielijohteesta, varsinkaan pelkästään sen näyttävän ulkomuodon tai harvinaisuuden vuoksi. Kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi, boerboel tulee määrätietoisella ja oikeudenmukaisella kasvatuksella sosiaallistaa ja totuttaa pennusta alkaen kaikkeen mahdolliseen.

Boerboel on älykäs, omistajalleen uskollinen ja nopea oppimaan, joten työkoirana se tarvitsee oikeanlaista aktivointia. Ne myös lukevat erinomaisesti ohjaajansa tunnetiloja ja mielialaa. Tämä välillä saattaa aiheuttaa haasteita koulutuksessa koska motivointikeinojen löytäminen voi olla haastavaa. Ennen rodun hankintaa, mieti tarkkaan voitko tarjota boerboelille mahdollisuuden rodulle ominaiseen elämään, toimintaan ja elinympäristöön. Boerboel vartioi omaa aluettaan itsenäisesti ja lahjomattomasti omaa harkintakykyään käyttäen, rodun ei kuitenkaan missään nimessä pitäisi olla liian aggressiivinen tai arka. Koulutuksessa tulee ottaa myös huomioon rodun hidas kypsyminen niin fyysisesti kuin henkisesti, sillä boerboel on aikuinen vasta 3-4 ikävuoden nurkilla. 

Aikuiset boerboelit ovat usein omistuksenhaluisia omaa ympäristöään ja ihmisiään kohtaan. Yleisesti ottaen boerboelit ovat erittäin hyviä lasten kanssa, varsinkin perheen omien. Boerboel tulee totuttaa lapsiin pennusta alkaen. Varsinainen lasten koira se ei ole, jo suuren kokonsa ja voimiensa vuoksi. Vaikka boerboel olisikin tottunut lapsiin, ei sitä koskaan tule jättää valvomatta ainakaan vieraiden lasten kanssa.

Koska rotua on aikojen saatossa jalostettu maatilojen vahdiksi, suurin osa koirista tulee hyvin toimeen karjan ja muiden perheen lemmikkien kanssa puolustamalla samalla maatilaa ja kotia villieläimiltä. Oikealla tutustuttamisella ne hyväksyvät perheen uudet eläimet laumaansa suhteellisen helposti. 

Kasvuvaiheessa ylipainoa on ehdottomasti vältettävä nivelten ja luuston ylikuormituksen välttämiseksi. Pentuiässä koiran omilla ehdoilla tapahtuva vapaa liikkuminen vaihtelevassa maastossa on parasta pennulle. Pennun ja nuoren koiran kanssa olisi hyvä välttää liukkaita pintoja ja toistuvaa rajua rasitusta.